Vuonna 1979 Letkun kylässä sijaitseva Hämeenkulma etsi myymälänhoitajaa. Tuulan kolmesta pojasta vain nuorin ei ollut vielä koulussa, ja kotona asuva Pekan äiti oli valmis pitämään pojasta huolta päivisin, joten Tuula päätti hakea paikkaa. Silloin Tuulalla ei ollut vielä ajokorttia, joten työpaikka omalta kylältä olisi, jollei ihan täysi lottovoitto, niin ainakin viisi ja varanumero.
Tuula laittoi hakemuksen Hämeenkulman emokonserniin Sokokseen. Tuulan oli jäänyt kauppaopisto kesken, kun esikoinen oli katsonut maailmaan tulonsa äidin opintoja tärkeämmäksi. Tuula oli siis hieman murheissaan, mitä laittaisi hakemukseen, sillä myymälänhoitajaksi ei pääsisi pelkästään hyvillä hampailla ja kauniilla hymyllä.
Tuulan täti Porvoosta ehdotti liikkeenhoidon konkarina, että laita M-merkonomi. Sokoksessa ilmeisesti oletettiin, että kyseessä on markkinointi-merkonomi ja Tuula aloitti myymälänhoitajana 1.6.1979. Toisin olisi voinut käydä jos joku olisi sitä kysynyt, sillä vastaus olisi ollut; melkein merkonomi. Tästä voisi nykyajan työhönottajat ottaa hieman mietittävää, kannattaa hakea ennemmin oikeaa ihmistä kuin oikean paksuista paperia.
Tuula hoitikin kauppaa vuosikaudet huolella ja välillä Tuulalla oli toinen myyjäkin apunaan. Sokos kuitenkin päätti luopua pienistä Hämeenkulman myymälöistään ja niinpä Letkun kylälläkin vedettiin Hämeenkulman verhot viimeisen kerran kiinni helmikuussa 1985.
Pekka satutti samaisena keväänä silmänsä työtapaturmassa ja toipilaana ollessaan rupesi miettimään miten muuten voisi hankkia leivän pöytään. Paluu betonielementtitehtaan mylläriksi ei tuntunut enää niin houkuttelevalta.
Näihin aikoihin Sokos laittoi Hämeenkulman kiinteistön Letkun kylässä myytäväksi. Tuula ja Pekka miettivät, voisiko heistä tulla kauppiaita. Tuulalle kylän entisenä kauppiaana ajatus tuntui helpolta, mutta pientä epäröintiä yrittäjäksi ryhtymisestä oli ilmassa. Niinpä Tuula ja Pekka päättivät antaa Sokoksen ratkaista asian ja jättivät tarjouksen, jonka läpimenemisestä ei ollut varmuutta. Ilmeisesti muita tarjoajia ei ollut ja kauppa irtaimistoineen vaihtoi omistajaa 105 ooo markan hintaan elokuussa 1985. Kauppakirja tosin jouduttiin kirjoittamaan kahdesti, sillä ensimmäisessä versiossa nimen kohdalla luki Kauppias Tuula ja Pekka. Tässä tapauksessa nimi on enne ja nimen alkuperäinen kirjoitusasu on hamassa historiassa ollutkin Caupi ja se on tarkoittanut kauppiasta.
Vaikka tuo nykyrahassa alle 18 tuhannen kauppahinta tuntuu halvalta, vaati se silloin kovan räknäämisen. 70 - 80 -lukujen vaihteessa ei vielä tunnettu kerskakulttuuria, eikä halpakorkoisia lainoja. Kauppa kaupasta saatiin kuitenkin aikaiseksi ja liikkeelle päästiin liikkeelle myönnetyn starttirahan turvin. Siihen aikaan starttirahan sai kerralla, joten se oli merkittävä apu alkuvaraston hankinnassa. Remontin ja varaston hankinnan jälkeen Letkun Puoti avasi ovensa asiakkaille 20.11.1985.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti